Viittoja ja narsismia

Luin viikonloppuna Batman musta ja valkoinen -kokoelman, jossa 30 miessarjakuvantekijää kertoi oman versionsa lepakkomiehestä. Kokonaisuus oli kunnianhimoisesti koottu, pyrkimyksenä oli selvästi tehdä supersankarisarjakuvaa aikuisempaan makuun. Jotkut toivat viittasankarin nykyajan suurkaupunkiin, toiset kuvasivat korostetusti Bättistä lasten sankarina. Mukaan oli saatu niin ironiaa kuin herkistelyäkin, kokonaisuus oli varsin monipuolinen.

Arvaatte varmaan, mikä jäi kuitenkin puuttumaan. Olihan sarjakuvissa enemmän naisia kuin sen tekijäkaartissa, jopa kahdessa tarinassa kahdestakymmenestä oli naispäähenkilöitä. Monessa tarinassa ei kuitenkaan ollut yhtään naista edes mykkinä taustalla. Naismurha, tämä äijädekkareiden suosikkialoitus, oli mukana kolmessa tarinassa.

Täällä jos missä olisi tilaa naisnäkökulmalle. Haluaisin todellakin lukea sen vakavahenkisen (voiko supersankareita koskaan kuvata täysin vakavasti?) sarjakuvan, jossa pohditaan miksi aikuinen mies tahtoo pukea ylleen tiukan trikoopuvun ja vielä alushousut päällimmäiseksi - ja esitellä itseään tässä asussa julkisesti. Haluaako hän esitellä itseään naisille, toisille miehille vai kenties molemmille?

Seksuaalisuutta ja narsismia ei ole juuri supersankarien yhteydessä, ainakaan vakavasti, käsitelty. Tästä(kin) aiheesta olisi hauskaa saada sarjakuvia Narttuun.