Kiroileva siili

Joskus tuntuu, että sarjakuvastripit eivät ole tosissaan sarjakuvapiirtämistä harrastavan porukan suosiossa. Ja silloin kun kotimaisia strippejä näkee (siis muita kuin Viiviä ja Wagneria ja B.Virtasta), niin taso ei aina ihan vakuuta. Siksi olikin todella ilahduttava törmätä Milla Paloniemen Kiroilevaan siiliin, jonka edesottamuksista on koottu mainio omakustannealbumi. Ilmeisesti monet muutkin ovat ihastuneet Paloniemen piilolempeään anarkistieläimeen, sillä albumista on otettu jo kolmas(!) painos ja siili-tilpehööriä on Paloniemen sivustolla myynnissä ihan kiitettävä valikoima.

Lisää tällaista!

Apuraha ja näyttely

Ehdinkin jo hehkuttaa tätä omassa blogissani:
Saimme Muotoilutoimikunnalta 4000€:n apurahan NettiNarttua varten. Rahat annettiin vuoden 2006 toimintaan (ensi vuodelle haimme suurempaa summaa), pääasiassa sivuston uudistamiseen ja NarttuV:n kuluihin.

Ensi vuonna Narttu ei enää ilmesty erillisinä lehtinä, vaan sivustolle päivittyy uusia sarjakuvia säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin tai ainakin tiheämpään tahtiin kuiin nykyään.

Narttuja näkyy myös näyttelyssä. Turkulainen Katja Manninen opiskelee kulttuurintuottajaksi ja järjestää lopputyönään Ruudun takana on nainen -näyttelyn Cosmic Comic Cafessa 15.2. - 11.3.2007. Ruudun takana on kolmen Natun töitä: allekirjoittaneen Rakkaiden siskojen ohella esillä on Annen ja Handen sarjakuvia. Näyttelyn neljäs osallistuja on Milla Paloniemi.

Kynsintää, raatelua?

Arno Kotro kirjoitti metrokolumnissaan kirjailijoiden väkivallanpurkauksista toisiaan kohtaan.
Tuli taas mieleen miten mukavilta sarjakuvaihmiset ovat tähän mennessä vaikuttaneet. Suurin osa tappeluista käydään netissä ja kasvotusten lyödään taas kättä. Kuka tahansa tuntuu olevan tervetullut joukkoon.
Kyllähän zittuiluakin on, mutta nyrkkien en ole vielä koskaan nähnyt asian tiimoilta kohoavan. Voi olla etten ole tarpeeksi sisällä alan toiminnassa, mutta jos vertaa sitä vaikka tosiaan kirjallisuuden harrastajiin, meno on paljon vähemmän hierarkista ja enemmän letkeää.
Ehkä ylimitoitetut menestyspaineet tekevät joistakin kirjailijoista katkeria kyräilijöitä. Sarjakuvantekijän on melkein mahdotonta tavoitella samanlaista massasuosiota tai laajaa kulttuuripiirien kunnioitusta ainakaan kotimaassa.
Ehkä sarjakuvan pienistä piireistä ja (kiistanalaisen) vähäisestä arvostuksesta on se hyöty, ettei väellä ole kovasti varaa valikoida, vaan sekaan mahtuu monenlaista mönkijää. Jokaisesta uudesta ollaan pikemminkin iloisia.
Kumotkaa ruusuinen kuvani, se on vielä perustuvinaan tositilanteissa tehtyihin havaintoihin.

tapahtumasatoa

Ennannäkemättömän pitkään ja pimeään syksyyn on saatu valonpilkahduksia monituisista sarjakuvatapahtumista. Joka kuulle riitti omansa ja jos kirjamessut lasketaan mukaan, tuli jopa päällekkäisyyksiä: sarjakuvan lokakuu sattui samalle viikonlopulle.

Lokakuulle osui myös kansainvälinen 24 tuntia sarjakuvaa. Suomessa tempaus järjestettiin Tampereella, sarjakuvamekka Limingassa ja Muhoksella.

Turku sai oman epämuodollisen tapahtumansa pyhäinpäivänä.
Necrocomicon järjestettiin isoa bändikämppää muistuttavassa tilassa hyvinkin rennoin ottein. Lavalla "haastateltiin" mm. kahta narttuunkin piirtänyttä taiteilijaa, Johanna Roju Rojolaa ja Reetta Grezen Laitista (tosin nimikkeellä "ansioitumaton sarjakuvantekijä". Siis miten niin?). Tällaiset paikalliset hyvän tahdon ponnistukset ovat miellyttävää vastapainoa isommille festareille. Toivottavasti järjestäjillä riittää puhtia uusia tapahtuma ensi vuonnakin.

Pisteet sille joka tsekkaa jokaisen linkin tästä kirjoituksesta!

Worldcomics tuo ruohonjuurisarjakuvan Suomeen

Kävin Perjantaina 25.11 keskustelemassa sarjakuvatyöpajalaisten kanssa

Planin ja Stadian yhteisprojektissa Helsingissä oli aiheena "hiv/aids ei ole enää sairaus vaan ihmisoikeuskysymys". Työpajat pidettiin To, Pe ja Ma 24-27.11.06
Työpajoissa nuoret käsittelivät hiv/aids teemaa draaman, radion, musiikin ja sarjakuvan keinoin. Työpajoihin osallistui nuoria eripuolelta maailmaa. Plan on tarjonnut Afrikassa (Etiopissa, Ugandassa mm.) aidsia vastaan työskenteleville nuorille mahdollisuuden osallistua työpaja toimintaan ja tutustua Planin Suomen toimintaan Suomessa.


Sarjakuvatyöpajaa veti Worldcomicsin Leif Packalen. Työpajaan osallistui 6 nuorta Suomesta, Ugandasta, Etiopiasta ja Meksikosta. Työpaja alkoi torstaina 24.11. Stadian tiloissa Helsingin Arabiassa.


Sarjakuvatyöpajalaiset Andrea ja Sofia

Planin hiv/aids työpajaan osallistuivat opiskelijat Andrea Ancira ja Sofia Portin.
Tapasin tytöt Perjantaina lounastauolla. Andrea on meksikolainen vaihto-oppilas Helsingin yliopistossa. Hän opiskelee valtiotieteidentiedekunnassa ja tekee vapaa-ajalla nettisarjakuvaa. Helsinkiläinen Sofia opiskelee lukiossa ja on kiinnostunut kansalaisvaikuttamisesta ja politiikasta.

***
Tässä on katkelmia artikkelista joka löytyy kokonaisuudessaan
NettiNarttu lehden tapahtumat osiosta.

Työpajan satoa on näytillä blogissa : http://planworkshops.blogspot.com/2006/11/welcome-to-hivaids-workshops-blog.html
Aiheesta lisää
http://www.plan.fi/news/yknkansainvalinenaidspaiva/

Havaintoja ulkopuolelta

Joku aika sitten aloin jälleen pohtia kysymystä ulkopuolisuuden ja taiteen (siis laajasti ymmärrettynä) suhteesta. Pohdintani lähti liikkeelle luettuani Kaisa Lekan uuden sarjakuva-albumin (tai oikeammin kirjan) "On the outside looking in", jossa ulkopuolisuuden tunne on kantava teema. Leka esimerkiksi kuvaa albumissaan varsin osuvasti koulun sosiaalisen ekosysteemin pikku julmuuksia, jotka varmasti tuntuvat monista entisistä koulukiusatuista liiankin tutuilta. Tällaisia ulkopuolisuuden kuvauksia on minusta ollut suomalaisissa omakustannesarjakuvissa melko paljon, kuten myös ulkomaisissa vaihtoehtokustanteissa. Esimerkkinä nyt heitettäköön todella kipeän tarkasti ulkopuolisuutta albumeissaan kuvaava Chris Ware.

Onko niin, että jotta pystyy kuvaamaan ja oivaltamaan sosiaalisesta maailmasta jotain perustavaa, pitää ensin tuntea itsensä ulkopuoliseksi? Olisiko niin, että kun ei kuulu mukaan kuvioihin, kuviot näkee ikään kuin selkeämmin ja uudessa valossa? Voisiko entinen koulukiusaaja tehdä tarkkanäköisesti sosiaalisen elämän lainalaisuuksia kuvaavan sarjakuvan tai kirjan?

Käsi pystyyn ne sarjakuvia piirtelevät lukijat, jotka tuntevat välillä pelaavansa ihan eri pallokentällä.

Arvostetaanko sarjakuvantekijää?

Eilen oli taas vuosittainen eliitin poseerausjuhla eli linnan juhlat. Mutta oliko mukana ketään sarjakuvapiirtäjää? En minä ainakaan ole missään kuvissa nähnyt (ja yllätys yllätys, en katsonut tapahtumaa televisiosta), mutta ehkä sarjakuvapiirtäjät eivät vain ole tarpeeksi edustavan näköisiä.

Kyllähän ainakin Puupäähatun saajan pitäisi päästä linnaan. Vaan ehkä sarjakuva on vieläkin niin marginaalissa, että koko alaa ei tunneta presidentin kansliassa...

Kuvilla kerrottu tarina = sarjakuva

Valokuvatorstaissa oli tänään mielenkiintoinen haaste: kuvata tarina valokuvista. Toisin sanoen, tehdä sarjakuva.

Lähettäkää ihmeessä näitä tarinoita Nartun verkkolehteen osoitteella toimitus ät narttu.net! :)