Modestyn kootut osa III
Banaani lähetti minulle arvostelukappaleen Modesty Blaise 3:sta, joten tässäpä sitä arvostelua:
Kolmannessa kokoelmassa painottuu seikkailu. Mukaan on valittu tarinoita 70-luvun alusta 90-luvun alkuun. Sarjan henki kehittyy koko ajan naiskeskeisempään, romanttisempaan ja machoilunvastaisempaan suuntaan menettämättä vähääkään genreltä odotetusta toiminnallisuudesta. Modesty Blaise onkin hyvä esimerkki siitä, miten tutunkin tarinan voi kirjoittaa toisin sekoittamalla sukupuolirooleja ja niihin liitettyjä odotuksia.
Näissä seikkailuissa pahat miehet todellakin saavat turpaansa.
Modesty ja Willie matkailevat yhdessä ja erikseen silkasta seikkailunhalusta – ja törmäävät kaikkialla konniin, jotka täytyy tietysti laittaa kuriin. Välillä Modesty tapailee miesystäviään, mutta ei ole rakkaudessa yhtä voittamaton kuin taistelukentällä. Tällä kertaa inspiraatiota on haettu myös vampyyri- ja lännentarinoista, vaikutteet on kuitenkin sulautettu sujuvasti sarjan omaan todellisuuteen.
Romero piirtää poseeraavia idealisoituja ihmiskehoja komeissa kulisseissa, mikä sopii hyvin sarjan tyyliin. Tähän kokoelmaan valituissa saduissa maailma jakautuu tiukasti hyviin ja pahoihin ja vain pahoille ihmisille käy lopulta huonosti. Tämä tuo mieleeni varhaisnuorille tarkoitetut seikkailuromaanit.
Modesty olikin lapsuuteni ja nuoruuteni sankaritar. Aikuisempaan minääni vetoaa enemmän Modestyn sisäinen kuin ulkoinen sankaruus, eli se, miten mahdottomiltakin näyttävät vastoinkäymiset kohdataan tyynesti, rohkeasti ja avoimin mielin ratkaisua etsien. Kolmannessa kokoelmassa tämä puoli jäi kuitenkin vähemmälle.
Kolmannessa kokoelmassa painottuu seikkailu. Mukaan on valittu tarinoita 70-luvun alusta 90-luvun alkuun. Sarjan henki kehittyy koko ajan naiskeskeisempään, romanttisempaan ja machoilunvastaisempaan suuntaan menettämättä vähääkään genreltä odotetusta toiminnallisuudesta. Modesty Blaise onkin hyvä esimerkki siitä, miten tutunkin tarinan voi kirjoittaa toisin sekoittamalla sukupuolirooleja ja niihin liitettyjä odotuksia.
Näissä seikkailuissa pahat miehet todellakin saavat turpaansa.
Modesty ja Willie matkailevat yhdessä ja erikseen silkasta seikkailunhalusta – ja törmäävät kaikkialla konniin, jotka täytyy tietysti laittaa kuriin. Välillä Modesty tapailee miesystäviään, mutta ei ole rakkaudessa yhtä voittamaton kuin taistelukentällä. Tällä kertaa inspiraatiota on haettu myös vampyyri- ja lännentarinoista, vaikutteet on kuitenkin sulautettu sujuvasti sarjan omaan todellisuuteen.
Romero piirtää poseeraavia idealisoituja ihmiskehoja komeissa kulisseissa, mikä sopii hyvin sarjan tyyliin. Tähän kokoelmaan valituissa saduissa maailma jakautuu tiukasti hyviin ja pahoihin ja vain pahoille ihmisille käy lopulta huonosti. Tämä tuo mieleeni varhaisnuorille tarkoitetut seikkailuromaanit.
Modesty olikin lapsuuteni ja nuoruuteni sankaritar. Aikuisempaan minääni vetoaa enemmän Modestyn sisäinen kuin ulkoinen sankaruus, eli se, miten mahdottomiltakin näyttävät vastoinkäymiset kohdataan tyynesti, rohkeasti ja avoimin mielin ratkaisua etsien. Kolmannessa kokoelmassa tämä puoli jäi kuitenkin vähemmälle.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home